Energiainfra ja uudet energiateknologiat
Energialähteet ja polttoaineet
Energian tuotanto, jakelu ja varastointi
Energiatuotanto ja -jakelu
Tiedonhallinta, tietojärjestelmät, digitalisaatio (Kyberturvallisuuspalvelut, Turvallisuus- ja valvontajärjestelmät)
Energia-alalla tarvitaan toimivaa huoltovarmuutta
Kuva: Pexels
Energian tuotanto ja polttoainevarastot ovat oleellinen osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Uudet uhat edellyttävät entistä parempaa varautumista ja huoltovarmuuden tehostamista.
Eri maiden energiainfrastruktuuri on monesti haavoittuvaista sekä luonteensa että sijaintinsa takia.
Viime aikoina Ukraina on puolustussodassaan onnistunut iskemään lennokkidrooneillaan useisiin Venäjän öljyvarastoihin ja öljynjalostamoihin, mistä on aiheutunut merkittäviä tuotantokatkoksia sekä käytännön ongelmia venäläisten panssariajoneuvojen polttoainehuollolle.
Muuallakin energiavarastojen ja voimalaitosten uhkana ovat pommien, droonien ja ohjusten lisäksi nykyisin myös kyberiskut, joita hakkerit toisinaan keskittävät verkkoihin, voimalaitoksiin tai muihin energia-alan kohteisiin. Valtiollisista toimijoista tällaisia hyökkäyksiä ovat viime vuosina toteuttaneet erityisesti Venäjä, Iran ja Israel.
Huoltovarmuuskeskus pyrkii omalta osaltaan varmistamaan Suomen energiahuoltovarmuutta muun muassa sähkön, kaasun ja muiden polttoaineiden osalta.
Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa alkoi runsaat kaksi vuotta sitten, Suomi tehosti aluksi huoltovarmuuttaan parantamalla kaasunsaantia poikkeustilanteissa. Tällöin tehtiin esimerkiksi päätös nesteytetyn maakaasun terminaalialuksen vuokraamisesta kymmeneksi vuodeksi. Huoltovarmuuskeskus on niin ikään varmistanut turpeen ja muiden kotimaisten polttoaineiden saatavuutta.
Nesteen Porvoon jalostamo.
KUVA: NESTE
Lakoilla vaikutusta polttonesteisiin
Polttoaineiden huoltovarmuus saattaa toisaalta aiheuttaa päänvaivaa ilman sodanuhkiakin.
Keväällä 2024 liikennepolttoaineiden huoltovarmuus Suomessa on herättänyt jonkin verran huolta, koska tuolloin alkaneet poliittiset lakot ovat monelta osin vaikuttaneet polttoainekuljetuksiin, öljynjalostukseen sekä polttoaineiden saatavuuteen muun muassa huoltoasemilla.
Lakoilla on vastustettu muun muassa hallituksen työelämälakihankkeita, ja esimerkiksi satama- ja kuljetustoimintoja on ollut mukana lakoissa. Toisaalta samaan aikaan suljettiin myös joitakin lakkojen ulkopuolisia tehtaita, mikä osaltaan laajensi lakkojen vaikutusta teollisuustuotantoon ja infrastruktuuriin.
Varsinkin pienillä huoltoasemilla on jo ensimmäisten lakkoviikkojen aikana ollut pulmia polttoaineiden saatavuudessa, jos asemien omat varastotankit ovat olleet pienikokoisia.
Lakkojen ulkopuolelle on tosin rajattu polttoainekuljetuksia niin sanotun kriittisen infrastruktuurin toimijoille – kuten puolustusvoimille, pelastustoimelle ja sairaaloille – mutta esimerkiksi bussien tarvitsemien dieselpolttonesteiden riittävyydessä on jo lakon alkuvaiheissakin ollut joitakin ongelmia.
Huoltovarmuuskeskus pyrkii omalta osaltaan varmistamaan Suomen energiahuoltovarmuutta.
Varmuusvarastot apuun
Neste Oyj on lakkauttanut Naantalin-jalostamonsa, joten suuri osa Suomessa tarvittavista liikennepolttoaineista saadaan nyttemmin Porvoon Kilpilahden jalostamolta – joka keväällä 2024 oli lakon piirissä. Osuuskauppojen S-ryhmään kuuluva ABC-huoltoasemaketju on kuitenkin saanut lakkojen aikana polttoaineita jakeluasemilleen Kokkolan-terminaalistaan, joten kaikki jakeluasemat eivät ole olleet riippuvaisia Porvoon-jalostamon toimituksista.
Äkillisessä ja vakavassa kansallisessa kriisitilanteessa polttoaineita tarvitaan muun muassa puolustusvoimien ajoneuvoihin. Tällaiseen käyttöön Huoltovarmuuskeskuksella on olemassa eri puolilla maata joitakin öljypolttoaineiden varmuusvarastoja, joiden tarkka sijainti on ei-julkista tietoa. Myös puolustusvoimilla on omia varastojaan.
KUVA: NESTE
Mikäli Porvoon jalostamo vaikkapa sotatilanteessa olisi jostain syystä poissa toiminnasta, öljyä ja bensiiniä saataisiin maahan todennäköisesti toimitettua lisää esimerkiksi Ruotsin kautta. Merikuljetuksissa tosin voisi olla omat riskinsä mahdollisen vihollistoiminnan takia, vaikka NATO:n lisääntynyt läsnäolo Itämerellä parantaakin turvallisuustilannetta.
Talvisodan aikana polttoaineista tulikin Suomessa pulaa, mutta kekseliäisyydellä päästiin pitkälle. Käyttöön otettiin muun muassa puukaasutinautoja.
Tehoreserviä on purettu
Voimalaitosten energiantuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta on huolestuttavaa, että viime vuosikymmenen aikana on lakkautettu useita varavoimalaitoksia.
Esimerkiksi Kotkan Mussalossa Pohjolan Voiman voimalaitos purettiin vuosina 2014–2015, jolloin markkinoilta poistui 300 megawattia voimalaitoskapasiteettia. Seuraavina vuosina käytöstä päätettiin poistaa muitakin maakaasukäyttöisiä voimaloita, koska maakaasun katsottiin olevan liian kallista sähköntuotantoon. Vuonna 2014 Mussalon lisäksi Suomesta ilmoitettiin poistuvaksi yhteensä 1400 MW tehoreserviksi soveltuvaa lauhdevoimaa vuoteen 2016 mennessä.
Mussalon voimalaitokseen kuuluva Mussalo1 -hiilivoimalaitos oli valmistunut vuonna 1966. Kakkosyksikkö valmistui 1973. Myöhemminkin varavoimalaitoksia on lakkautettu ja purettu useita.
Pääkaupunkiseudun länsipuolella Inkoossa oli suuri neljän erillisen laitoskattilan hiilivoimalaitos, joka sijaitsi lähellä Inkoon hiilisatamaa. Fortum tarjosi laitosta varavoimakäyttöön, mutta sellaiseen ei aikanaan nähty tarvetta.
Inkoon voimalaitos purettiin kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen kattilayksikkö räjäytettiin alkukeväällä 2018
Edelleen PVO-Lämpövoiman Kristiinankaupungin voimalaitoksen viimeinen pystyssä ollut kattilarakennus kaadettiin 12.8.2021 räjäyttämällä. Kivihiili- ja öljyvoimalaitoksen purkutyöt oli aloitettu vuonna 2020.
PVO:n tuolloin julkaistun tiedotteen mukaan kivihiiltä ja öljyä polttaneista lauhdevoimaloista luopuminen oli yhtiölle merkittävä askel kohti hiilidioksidineutraalia energiantuotantoa.
Maakaasua tuotiin aiemmin Suomeen paljolti Venäjältä.
Terminaalilaiva saatiin Suomeen 28.12.2022. Kelluva LNG-terminaali otettiin kaupallisesti käyttöön tammikuussa 2023..
KUVA: GASGRID FINLAND OY
Kaasuputket kovilla
Maakaasua tuotiin aiemmin Suomeen paljolti Venäjältä, mutta nyt kaasunhankintaa idästä rajoitetaan.
Venäläiskaasun käytön vähentäminen läntisessä Euroopassa johtuu itse sodan lisäksi myös siitä, että Itämeren pohjassa kulkenut ja kaasua Saksaan välittänyt North Stream -putkilinja räjäytettiin sodan alkuaikoina. Syylliseksi on epäilty Venäjää, ja joitakin havaintoja venäläisalusten liikkeistä räjäytysalueella tuona ajankohtana on tehty. Varmojen todisteiden puutteessa Ruotsi ja Tanska ovat kuitenkin lopettaneet tapauksen tutkinnan.
Nyttemmin Suomeen on tuotu erityisesti teollisuuden tarvitsemaa maakaasua Viron kautta Balticconnector-kaasuputken välityksellä.
Tämä yhteys kuitenkin katkesi joksikin aikaa, kun kiinalaisen Newnew Polar Bear -rahtialuksen ankkuri katkaisi merenpohjassa Balticconnector-putken loppusyksyllä 2023. Suomi on vaatinut Kiinan valtiolta selvitystä tapahtumasta. Tätä kirjoitettaessa tapauksen tutkinta ja diplomaattiset selvittelyt edelleen jatkuvat. Aluksen miehistön tähän mennessä antamat meriselitykset eivät vaikuta vedenpitäviltä.
Maakaasun huoltovarmuuteen oli kuitenkin ehditty varautua ajoissa ennen Balticconnector-putken rikkoutumista.
Inkoon entiseen hiilisatamaan oli jo ankkuroitu nestemäistä maakaasua toimittava LNG-terminaalialus. Siitä on putkivaurion jälkeenkin saatu riittävästi kaasua Suomen tarpeisiin.
Venäjä vakoilee
veden allakin
Yksi mahdollinen syy Balticconnector-putken vaurioon saattaisi olla, että Venäjä olisi hybridivaikuttamistarkoituksessa jollain tavoin rekrytoinut tai painostanut laivan miehistöä energiainfrastruktuurin tarkoitukselliseen vahingoittamiseen. Merenkulun asiantuntijoiden mukaan laivan ankkurin raahautuminen pitkiä matkoja merenpohjassa ei ole voinut tapahtua miehistön huomaamatta.
Venäjän tiedetään olevan kiinnostunut merenpohjaan sijoitetuista muiden maiden kaapeleista, kaasuputkista ja muusta kriittisestä infrastruktuurista.
Venäjän valtion omistaman tunnetun vakoilualuksen Admiral Vladimirskin on nähty ja kuvattu liikkuneen muun muassa Britannian rannikolla selvittelemässä offshore-tuulivoimapuistojen sähkönsiirtokaapeleiden tarkkoja sijainteja. Sama venäläisalus on viime aikoina liikkunut esimerkiksi myös Norjan laivastotukikohtien välittömässä läheisyydessä.
KUVA: PIXABAY
Kiinalaista palloiludiplomatiaa
Ilman Venäjän myötävaikutustakin Kiina on viime vuosina presidentti Xin hallinnon aikana osoittautunut arvaamattomaksi ja jopa aggressiiviseksi toimijaksi, joka rikkoo surutta monia diplomatian yleisesti noudatettuja pelisääntöjä.
Tämä pakottaa Suomen ja muut länsimaat varautumaan yhä monimuotoisempiin kriisitilanteisiin ja tehostamaan muun muassa energia-alan huoltovarmuutta.
Korkealla ilmakehässä lentävät Kiinan vakoiluilmapallot herättivät hiljattain huolta USA:ssa, missä yksi tällainen pallo jopa ammuttiin alas maan itärannikolla. Satelliittikuvista on sittemmin selvinnyt, että vastaavanlaisia palloja on lentänyt ainakin Taiwanin ilmatilassa useitakin.
Myös kiinalaisvalmisteiset tietotekniikan laitteet ja ohjelmistot ovat käyneet kiistanalaisiksi laajojen tiedonkeruu- ja tiedonvälitysominaisuuksiensa takia useissa maissa. Juuri äsken maaliskuun 2024 lopulla Britannian hallitus syytti Kiinaa brittiparlamentin useiden jäsenten vakoilemisesta ainakin parin viime vuoden aikana.
Länsimaisilla päättäjillä lienee lähiaikoina vaikeita päätöksiä edessään.
Tihutöitä Taiwanissa?
Samassa yhteydessä Balticconnector-putken kanssa sama kiinalaisrahtialus ilmeisesti katkaisi myös tietoliikennekaapelin Viron rannikolla. Aivan vastaavanlainen tapaus oli jostain syystä sattunut joitakin kuukausia aikaisemmin myös Taiwanin lähivesillä, missä Kiinan kahden aluksen epäillään tahallisesti katkoneen taiwanilaisten saarten internet-kaapeleita keväällä 2023.
Vaikka Kiina näyttää olevan selkeä ongelma huoltovarmuudelle, monet poliitikot pitävät Kiinaa tärkeänä kauppakumppanina – jo ihan huoltovarmuussyistä. Länsimaisilla päättäjillä lienee lähiaikoina vaikeita päätöksiä edessään.
Yksi huonoimpia vaihtoehtoja on olla tekemättä mitään.
Kiinan asevoimien tai maan kansallisen puolustuksen tieteen, teknologian ja teollisuuden viraston alaisuudessa on Kiinassa kymmeniä yliopistoja, ja niistä tulevia tutkijoita on myös Suomessa, kerrottiin suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden katsauksessa vuonna 2022.
Teksti: Ari Mononen