Napanuora poikki

Eurooppalainen energiapolitiikka muuttui yhdessä yössä Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Yhteinen rintama syntyi yllättävän sähäkästi: Euroopan komissio ja EU-maiden johtajat linjasivat tavoitteista katkaista energiariippuvuus Venäjästä erittäin nopeasti. Näin vihreä siirtymä sai ruudinkärystä lisävauhtia.

Eurooppa on energiansaannissaan toki hyvin riippuvainen venäläisistä fossiilisista polttoaineista – etenkin maakaasusta. Tämä riippuvuussuhde oli ongelma jo ennen Ukrainan sotaa, mutta nyt se on täysin kestämätön ongelma. Kun Eurooppa rahoittaa Vladimir Putinin sotaa energiaostoksillaan, mieleen voi tulla useampikin hölmöläistarina.

Mutta miten energiariippuvuus Venäjästä voidaan katkaista? Ja mitä tämä tarkoittaisi Suomen kohdalla? – Asiantuntijoiden mukaan Suomi pärjäisi kyllä ilman Venäjän tuontienergiaakin, mutta äkillinen irtiotto ei sujuisi kivuttomasti. Tämän tason mullistus näkyisi väistämättä saatavuusongelmina ja energian korkeana hintana.

Nykyisellään Suomen energiajärjestelmä on vahvasti kytköksissä Venäjään. Ensinnäkin valtaosa, eli noin kaksi kolmasosaa, Suomen käyttämästä maakaasusta tulee Venäjältä. Maakaasun merkitys Suomen koko energiajärjestelmässä ei kuitenkaan ole järin suuri, sillä energian kokonaiskulutuksesta se nappaa vain noin 3–6 prosenttia.

Venäläisen maakaasun korvaaminen voisi kuitenkin olla rankka rasti, koska Eurooppa haalii kriisitilanteessa kaiken maakaasun markkinoilta. Esimerkiksi Yhdysvallat on luvannut järjestää Eurooppaan lisää nestemäistä maakaasua, mutta koko kysyntää se tuskin kattaa.

Oma lukunsa on sitten maakaasuinfran yksinuottisuus: suoraan Venäjältä tulevan kaasuputken lisäksi Suomeen tuo maakaasua vain Baltian maiden kautta kulkeva Baltic Connector -putki.

Toisekseen Suomeen tulee Venäjältä myös jonkin verran sähköä. Osuus on kuitenkin melko pieni, noin 10 prosentin luokkaa. Jos Venäjän-sähkö loppuisi, sähkön tukkuhinnat nousisivat – mutta tuskin mahdottomasti.

Maamme sähköntuotannon omavaraisuus kuitenkin paranee näillä näppäimillä. Mikäli Olkiluodon kolmosreaktorin tuotanto pääsee täyteen vauhtiin kesällä, sähkön tuontitarve puolittuu saman tien.

Sähkön ja maakaasun lisäksi Suomeen tulee Venäjältä huomattava määrä raakaöljyä. Samaten mm. öljytuotteita, kivihiiltä, energiapuuta ja ydinpolttoainettakin tulee itänaapurista.

Suomessa myös varmuusvarastointi on hyvällä tolalla: energiayhtiöiden velvoitevarastoissa ja valtion varmuusvarastoissa on tuontipolttoaineita viiden kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä. Tähän päälle tulevat vielä eri yritysten omat kaupallisstrategiset varastot.

Isossa kuvassa auttaa, että Suomen energiajärjestelmän Venäjä-riippuvuus on laskenut selvästi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Taustalla on maakaasun ja kivihiilen vähentynyt kulutus – ja vihreään siirtymään jo tehdyt investoinnit. Kun Suomi siirtyy puhtaampiin energiatuotannon muotoihin, hiilenmusta Venäjä-riippuvuus pienenee.

Ensin energianapanuora Venäjään oli kestämätön ilmaston kannalta. Sitten se tuli kestämättömäksi turvallisuuspoliittisesti ja inhimillisesti. Nyt napanuora katkeaa, tavalla tai toisella.

Jälki voi olla rumaa. Kaavailtu Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoella rakentuisi venäläisen tekniikan ja ydinpolttoaineen varaan. Voimalan toimittaja on Venäjän valtionyhtiö Rosatom, joka omistaa Fennovoimasta yli kolmanneksen.

Ydinvoima olisi linjassa vihreän siirtymän kanssa – mutta Troijan hevosta ei ainakaan vapaaehtoisesti kannata Pyhäjoelle pystyttää.

Fennovoima on jatkanut töitä työmaallaan, mutta lopullista vihreää valoa ei voida myöntää. Elinkeinoministeri Mika Lintilä on ilmoittanut, että rakennusluvan myöntäminen on ”täysin mahdotonta” Rosatomin otettua väkivalloin ukrainalaisen ydinvoimalan käyttöönsä.

Musta ei valkoiseksi muutu.

PETRI CHARPENTIER