Kun sähkö pystytään varastoimaan tehokkaasti, energiapelin luonne muuttuu täysin, uskoo ST1:n Mika Anttonen
ENERGIAYHTIÖ ST1:N perustaja ja pääomistaja Mika Anttonen uskoo, että ilmastonmuutos voidaan selättää – mutta nykyisistä keinoista moni on täysin tehoton isossa kuvassa. Esimerkiksi sähköautoja Anttonen pitää etupäässä rikkaiden keinona ostaa itselleen hyvä eko-omatunto.
Anttonen itse haluaa maapallolle lisää puita – ja St1 kertoi syksyllä, että yhtiö lähtee metsittämään Saharaa. Puiden istuttaminen on Anttosen mielestä tehokkain keino poistaa ilmakehästä ylimääräistä hiilidioksidia.
”Biologisten hiilinielujen rakentaminen on ihan se ykkösasia. Ilmakehässä on 100 miljardia tonnia ylimääräistä hiilidioksidia, joka on saatava pois. Ilman yhteyttäviä kasveja se ei onnistu.”
Metsittäminen on tehokas ratkaisu, koska se sitoo hiiltä ja itse puu on käytettävissä esimerkiksi rakentamisen raakaaineena. Anttosen mukaan viimeisen 30 vuoden aikana metsiä on tuhottu ”aivan järkyttävästi”, joten nyt viimeistään on kelkka käännettävä.
”Haluamme aloittaa Afrikasta, koska siellä on eniten tarvetta toimenpiteille. Näin voidaan hillitä myös esimerkiksi ilmastopakolaisuutta.”
Kerää luusi, fossiili
Seuraava asia Anttosen listalla on fossiilisten polttoaineiden lähtölaskenta. Nykymalli, jossa verotus ja päästökauppa ohjaavat fossiilisten käyttöä, ei toimi riittävän tehokkaasti saadakseen todellista muutosta aikaan.
”Fossiilisille polttoaineille pitää saada aikataulu, jonka jälkeen niiden käyttöä rajoitetaan. Näin menetellen esimerkiksi raakaöljyä käytetään 10 vuoden päästä vähemmän kuin nyt.”
Anttonen muistuttaa, että raakaöljyn saatavuutta säädellään jo nyt, öljyntuottajaorganisaatio OPECin kontrolloidessa omaa tuotantoaan hyvinkin tarkasti. Kun fossiilisten alasajon aikataulu on tiedossa, energiamarkkinoilla tiedetään etsiä vaihtoehtoja.
”Tämä kannustaa yrityksiä kehittämään uusia ratkaisuja.”
Kaikkien aikojen akku
Yksi tällainen läpimurtoratkaisu Anttosella onkin mielessä. Hän toteaa, että auringon ja tuulen hyödyntäminen tulee olemaan pienen mittakaavan puuhastelua niin kauan kuin energiaa ei pystytä varastoimaan.
”Meillä ei ole vielä kehitetty teollisen mittakaavan sähkönvarastointia. Nykyisillä ratkaisuilla voidaan primaarienergiaa varastoida korkeintaan muutamaksi sekunniksi, siinä kaikki.”
Anttonen on kuitenkin kohtalaisen varma, että varastointiin liittyvät haasteet saadaan voitettua – ja se muuttaa koko pelin hengen.
”Se ratkaisu ei ehkä löydy siitä suunnasta, mistä nyt on etsitty, vaan on luonteeltaan jotain ihan uutta, mistä ei vielä ole havaintoa. Se tulee olemaan aivan keskeinen innovaatio energia-alalla”, hän uskoo. Anttonen myöntää, että myös energian siirtoon liittyy haasteita, mutta ne ovat pieniä murheita varastointiin verrattuna.
”Siirtoproblematiikka kyllä voidaan taklata.”
Kohtaanto-ongelma
Mutta ennen kuin viisasten kivi löytyy, auringonkaan mahtavasta voimasta ei saada irti kuin hiluja. Anttonen huomauttaa, että ne alueet maapallolla, joista olisi saatavilla eniten aurinkosähköä, ovat yleensä ihan eri paikoissa kuin ne alueet, joissa kulutus on suurinta.
Teknologian ja innovaatioiden lisäksi pitäisi kuitenkin käyttää myös väestöpoliittisia keinoja. Tämä on Anttosen mukaan aihe, josta ei mielellään puhuta, mutta on pakko:
”Jos meitä on tällä pallolla 10 vuoden päästä miljardi ihmistä lisää, niin energiankysyntä kasvaa mahdottomaksi. Mitkään säästötoimet eivät silloin auta.”
Mutta mitä tehdä, jos ei kerran aleta jakelemaan lisään14 enertec 2/ 2018 ”Elintapojen muutos ei tunnu maistuvan, se on huomattu. tymiskieltoja? – Anttosen mukaan tämä rasti ei ole sieltä helpommasta päästä, mutta jos jotain toivoa on, se nousee kehitysmaista.
”Kehittyvien talouksien tyttöjen ja naisten aseman parantaminen – esimerkiksi koulutuksen kautta – on tässä avainasemassa.”
Onnistuuko elämäntaparemontti?
Viides ja viimeinen kohta Anttosen agendalla on elintapojen muuttaminen kestävämmiksi. Jos esimerkiksi kaikki länsimaalaiset söisivät vähemmän lihaa, suosisivat julkisia ja jättäisivät lentämisen sikseen, niin olisihan sillä jo vaikutusta. Anttonen on kuitenkin epäilevällä kannalla sen suhteen, kuinka hyvin elämäntaparemontti esimerkiksi suomalaisen pirtaan sopii.
”Eipä elintapojen muutos tunnu maistuvan, se on huomattu.” Anttonen ottaa esimerkiksi lentämisen: hänen mukaansa se on ”ylivoimaisesti vahingollisinta” mitä ihminen voi ilmastolle tehdä, mutta Suomessakin vain lähinnä hurrataan, kun Finnair availee uusia reittejä ja halpalentoyhtiöt kiidättävät kansalaisia piipahtamaan Eurooppaan.
”Alle tunnin kestävät lennot pitäisi kieltää ja ihmisten pitäisi käyttää niiden sijaan muita liikennemuotoja. Tästä ei kuitenkaan voida edes keskustella, koska jokaisella on ’oikeus lentää’.”
Suoraa puhetta
Anttonen arvelee, että ei ole ilmastoasioissa sen paremmin optimisti kuin pessimistikään – jos jotain, niin Anttonen pyrkii olemaan realisti. ”Se tarkoittaa, että puhutaan asioista rehellisesti, eikä väritetä suuntaan eikä toiseen. Nyt ollaan tilanteessa, jossa aikaa ja resursseja korjata kurssi on vähän, joten asioita on tehtävä tässä ja nyt.”
Mitään kaikki ongelmat ratkaisevaa ”silver bulletia” ei Anttosen mukaan ole olemassa, mutta keskittymällä tekemään fiksuja toimenpiteitä voidaan muutoksia saada aikaan. Ne voivat ensin olla pieniä, mutta voimistuvat ajan myötä.
Realismi ohjaa tavallaan myös valtioita, kun ne luovivat eteenpäin ekokatastrofin partaalla. ”Esimerkiksi Kiinassa piti ryhtyä vähentämään päästöjä, kun ilmanlaatu oli niin surkeaa, että ihmisten terveys kärsii ja pahasti. Näin huolena ei siis ensisijaisesti ollut hiilidioksidi, joka on hajuton, mauton ja väritön kaasu.”
Nyt Kiina modernisoi tehtaitaan, rakentaa aurinkovoimaa ja puhdistaa kivihiililaitostensa savukaasuja – ja ottaa tosissaan roolia globaalissa ilmastopolitiikassa. Mutta siinä missä Kiinan kaltaisen toimijan liikkeet tuntuvat kautta maailman, Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat tietysti pienemmät.
”Ilmastonmuutos ei ylipäänsä ole kansallinen juttu, vaan vaatii aina globaalia katsantoa.”
Pohjoiset reunaehdot
Toisaalta vaikkapa suomalainen paikallinen ja hajautettu tuotanto on esimerkki pienimuotoisemmasta toiminnasta, jota Anttonen pitää fiksuna. Suomalainen energiajärjestelmä ylipäänsä on hänen mukaansa varsin hyvällä pohjalla, mutta kysynnän vaihtelu asettaa koviakin haasteita nykysysteemille:
”Jos kesällä kulutus on luokkaa 6 000 MW ja kovilla talvipakkasilla 14 000 MW, on selvää, että kysyntään vastaaminen ilman fossiilisten polttoaineiden käyttöä voi olla haasteellista.”
Teksti: Sami J. Anteroinen
Kuvat: ST1 Nordic Oy
