Vetyä on Suomessa tuotettu teollisuudessa jo pitkään, mutta uusiutuvalla sähköllä valmistettavan vedyn ympärille rakentuva markkina on vasta muodostumassa. Muutos näkyy konkreettisesti investoinneissa: Harjavallassa toimii jo Suomen ensimmäinen teollisen mittakaavan vihreän vedyn tuotantolaitos, kun taas useita kymmeniä tai satoja megawatteja käsittäviä hankkeita valmistellaan eri puolilla maata.
Taustalla on ennen kaikkea teollisuuden tarve vähentää fossiilisten raaka-aineiden ja polttoaineiden käyttöä. Vedyn merkitys korostuu aloilla, joilla suora sähköistäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti helposti toteutettavissa. Samalla vety voi toimia lähtöaineena esimerkiksi synteettiselle metaanille, metanolille, ammoniakille ja kestävälle lentopolttoaineelle.
”Vetytalouden kehitys on edennyt
suunnitelmista ensimmäisiin
kaupallisiin tuotantolaitoksiin.
Ensimmäiset laitokset muuttavat suunnitelmat käytännöksi
Konkreettinen merkkipaalu saavutettiin Harjavallassa, jossa P2X Solutions käynnisti kaupallisen vihreän vedyn tuotannon vuonna 2025. Laitoksen elektrolyysikapasiteetti on 20 MW, ja tuotannossa käytetään uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä. Kokonaisuuteen kuuluu myös synteettisen metaanin tuotanto.
Harjavallan merkitys ei ole pelkästään tuotantomäärässä. Ensimmäinen kaupallinen laitos tuottaa samalla tietoa elektrolyysin käytöstä, vedyn käsittelystä, turvallisuudesta, kunnossapidosta ja tuotannon sovittamisesta sähkömarkkinoihin. Vuonna 2025 Gasgrid myönsi laitoksen tuotannolle myös Suomen ensimmäiset vihreän vedyn alkuperätakuut.
Toinen esimerkki teknologian käyttöönotosta on Fortumin Kalla Test Center Loviisassa. Noin 2 MW:n pilottilaitos on suunniteltu ennen kaikkea eri elektrolyysiteknologioiden testaamiseen todellisissa käyttöolosuhteissa. Kallassa testataan kahta elektrolyyseriteknologiaa rinnakkain, mikä antaa kokemusta muun muassa tuotannon operoinnista ja teknologioiden vertailusta.
Samalla vetyä kytketään yhä selvemmin muihin energiavirtoihin. Helsingin Vuosaaressa Helenin noin 3 MW:n 3H2-pilotissa tavoitteena on yhdistää sähkö, vety, liikenne ja lämpömarkkina. Laitoksen tuotanto on tarkoitus käynnistää vuonna 2026, ja prosessin lämpö voidaan hyödyntää osana kaukolämpöjärjestelmää.
Suurimmat hankkeet hakevat vielä lopullista muotoaan
Suomen hankekanta on kuitenkin huomattavasti ensimmäisiä pilotteja suurempi. Yksi ajankohtaisimmista on VetyAlfan Utajärvelle suunnittelema Cloudberry-hanke. Euroopan komissio valitsi hankkeen vuonna 2026 vetytuotannon Innovation Fund -huutokaupassa tuettavien hankkeiden joukkoon. Hankkeelle on ehdollisesti tulossa noin 224 miljoonan euron EU-tuki, joka olisi suurin Suomelle myönnetty yksittäinen tuki EU:n innovaatiorahastosta. Avustussopimusten odotetaan valmistuvan vuoden 2026 viimeisellä neljänneksellä.
Oulussa ABO Energy puolestaan valmistelee Pyyryväisen alueelle hanketta, jonka elektrolyysikapasiteetti voisi kasvaa vaiheittain 600 megawattiin. Vedyn rinnalle tutkitaan synteettisen metanolin ja kestävän lentopolttoaineen tuotantoa sekä prosessilämmön hyödyntämistä kaukolämmössä. 1.9 2026 Oulun kaupunki ja ABO Energy allekirjoittivat yhteistyösopimuksen hankkeen jatkokehityksestä. Lopullinen investointipäätös edellyttää vielä teknisiä ja kaupallisia selvityksiä.
Hankkeiden suuri nimelliskapasiteetti ei siten vielä tarkoita vastaavaa tuotantokapasiteettia Suomessa. Investointipäätökset, sähkön saatavuus, rahoitus, lupamenettelyt, vedyn ostajat ja lopputuotteiden markkinat ratkaisevat, mitkä suunnitelmat muuttuvat tuotannoksi.
”Infrastruktuuri muuttaa myös vedyn roolia.
Putkistoista tulee vetytalouden seuraava kriittinen vaihe
Tuotantolaitosten rinnalla rakennetaan infrastruktuuria, jonka tarkoituksena on yhdistää tuotanto ja kulutus. Gasgrid suunnittelee kansallista vedyn siirtoverkkoa Tornion ja Etelä-Suomen välille. Tavoitteena on saada ensimmäisiä verkon osia käyttöön 2030-luvun alkupuolella.
Rajojen yli ulottuvat suunnitelmat ovat vielä laajempia. Nordic Hydrogen Route yhdistää Suomen ja Ruotsin Perämeren alueella, ja Nordic-Baltic Hydrogen Corridorissa valmistellaan yhteyttä Suomesta Baltian kautta Puolaan ja Saksaan. NBHC:n noin 2 500 kilometrin kokonaisuus voisi esiselvityksen mukaan mahdollistaa jopa 2,7 miljoonan tonnin uusiutuvan vedyn vuosittaisen siirron vuonna 2040. Hankkeen toteutettavuusselvitys jatkuu kevääseen 2027.
Infrastruktuuri muuttaa myös vedyn roolia. Kun tuotantoa voidaan yhdistää laajempaan putkiverkkoon, yksittäisen laitoksen ei tarvitse olla täysin riippuvainen paikallisesta vedynkuluttajasta. Samalla verkko voi tasata tuotannon ja kulutuksen vaihtelua ja yhdistää alueellisesti tuuli- ja aurinkovoimaa, teollisuutta, energiantuotantoa ja uusia polttoaineita.
Sähköstä tulee vetytalouden ratkaiseva raaka-aine
Suomen etuna vetytaloudessa on runsas uusiutuvan sähkön tuotanto, mutta sama tekijä tekee sähköjärjestelmän kehittämisestä keskeisen kysymyksen. Elektrolyysi kuluttaa merkittäviä määriä sähköä, joten vedyn tuotannon kilpailukyky riippuu paitsi elektrolyyserin tehokkuudesta myös sähkön hinnasta, siirtoyhteyksistä ja tuotannon käyttöasteesta.
EU:n sääntely tuo tähän oman lisävaatimuksensa. Uusiutuvaksi RFNBO-vedyksi luokiteltavan vedyn tuotannossa on huomioitava muun muassa uusiutuvan sähkön lisäisyys sekä tuotannon ajallinen ja maantieteellinen korrelaatio sähkön saatavuuden kanssa. EU:n uusiutuvan energian direktiivi asettaa lisäksi tavoitteeksi, että vähintään 42 prosenttia teollisuudessa vuonna 2030 käytettävästä vedystä on uusiutuvaa RFNBO-vetyä; vuonna 2035 tavoite nousee 60 prosenttiin.
Tämä tarkoittaa, että vetylaitos ei ole irrallinen energiantuotantoyksikkö. Sen kannattavuus ja päästöhyödyt riippuvat koko ketjusta: sähköntuotannosta, verkosta, elektrolyysistä, vedyn varastoinnista, kuljetuksesta ja loppukäytöstä.
”Suomen etuna vetytaloudessa
on runsas uusiutuvan sähkön tuotanto.
Vety osaksi teollisuuden energiajärjestelmää
Suomen kannalta kiinnostavin kehitys saattaakin olla siinä, että vetyä ei tarkastella vain uutena polttoaineena. Sen ympärille muodostuu järjestelmä, jossa sama uusiutuva sähkö voidaan hyödyntää suoraan sähkönä, muuttaa vedyksi tai jalostaa edelleen synteettiseksi polttoaineeksi. Prosessissa syntyvää lämpöä ja esimerkiksi biogeenistä hiilidioksidia voidaan puolestaan hyödyntää muualla.
Tällainen integraatio on nähtävissä esimerkiksi P2X Solutionsin Joensuun suunnitelmissa, joissa vihreä vety jalostetaan synteettiseksi metanoliksi ja hiilidioksidia otetaan talteen paikallisista tuotantolaitoksista. Hankkeen ympäristölupa sai lainvoiman tammikuussa 2026.
Vedyn merkitys Suomen energiajärjestelmässä riippuu lopulta siitä, kuinka paljon suunnitelluista hankkeista toteutuu ja syntyykö niiden ympärille riittävästi kysyntää. Suomen vuonna 2023 hyväksytyssä vetytalouden periaatepäätöksessä asetettiin tavoitteeksi asema Euroopan johtavana vetytalouden maana ja arvioitiin Suomella olevan edellytykset tuottaa vähintään kymmenen prosenttia EU:n päästöttömästä vedystä vuonna 2030.
Syksyllä 2026 katse onkin siirtymässä hankelistojen sijaan toteutukseen. Seuraavat vuodet näyttävät, kuinka nopeasti investointipäätökset, sähköverkot, vedyn siirtoinfrastruktuuri ja teolliset käyttökohteet etenevät samaan tahtiin. Jos nämä ketjut saadaan yhdistettyä, vety voi muodostua Suomessa ennen kaikkea teollisuuden sähköistymisen ja energiajärjestelmän jouston välineeksi – ei erilliseksi energiasektoriksi.
Teksti: Petri Charpentier
