Luotettava vesihuolto on yhteiskunnan toiminnan tärkeimpiä perusedellytyksiä. Laadukkaita, riittäviä ja toimintavarmoja vesihuoltopalveluja tarvitaan niin terveyden, asumisen, yhteiskunnan palveluiden kuin tuotanto- ja muun yritystoiminnan edellytysten varmistamiseksi. Vesihuoltolaitokset voivat kehittää toimintaansa edelleen ottamalla käyttöön enemmän uusia digitaalisia ratkaisuja.
Suomea pidetään yhtenä vesihuoltopalveluiden edelläkävijämaista. Nyt 2020-luvulla yhdyskunnille tuotetaan kattavia, kansainvälisesti korkealaatuisia vesihuoltopalveluja.
Samalla muun muassa puhdistus- ja säätöteknologian kehitys luo koko ajan parempia mahdollisuuksia seurata, ohjata ja optimoida vesihuoltojärjestelmien operointia.
Kehittyvät tietojärjestelmät puolestaan tukevat laitoksen johtamista, minkä lisäksi uudet kommunikaatioratkaisut voivat parantaa asiakaspalvelua. Toisaalta uusi teknologia mahdollistaa myös vaatimusten kiristämisen.
Digitalisaatiota hyödynnetty vasta vähän
Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Osmo Seppälä toteaa, että digitalisaatio vyöryy – hitaasti mutta varmasti – myös vesihuoltoalalle:
”Suurella osalla maamme vesihuoltolaitoksia digitalisaation hyödyntämisen taso on toistaiseksi kuitenkin vielä matala”, hän toteaa. Maassamme on kaikkiaan jopa lähes 1 800 laitosta, joten niiden koko ja toiminnan taso vaihtelee paljon.
”Isoilla laitoksilla digitalisaatio on jo arkipäivää, mutta useimmilla pienillä laitoksilla se on vasta haaveissa tai sen tarvetta ei edes tunnisteta”, hän kuvailee tilannetta.
Digikehittämisessä kannattaa tehdä yhteistyötä
Vesihuoltolaitosten digitalisaation tason nostamiseksi on laadittu vesihuoltolaitosten yhteinen digitalisaatiostrategia, joka julkistettiin vuoden 2020 alussa. ”Strategia tarjoaa jo sinällään kehittämispolkuja ja toimenpideohjeita laitoksille, mutta strategiaa tulisi jatkaa konkreettisilla digitalisaation kehittämishankkeilla”, toteaa Seppälä.
”Ja jokaisen laitoksen ei kannata käynnistää kehittämishankkeita erikseen, vaan tulee pyrkiä yhteisiin hankkeisiin ja yhteiskehittämiseen.”
Helsingin Viikin jätevedenpuhdistamo.
Kuva: YIT
Seppälän mukaan vesihuoltolaitoksilla on kyllä käytössään paljon erilaisia tietojärjestelmiä, mutta usein ne toimivat omissa siiloissaan eivätkä keskustele keskenään. Tiedonsiirto- ja integraatiorajapintojen puute on keskeisimpiä digitalisaatiokehitystä rajoittavia tekijöitä.
”Laitosten järjestelmien rajapintojen toteutusta tulisi edistää yhdessä. Laitosten ja järjestelmätoimittajien pitää puhaltaa yhteen hiileen digitalisaatiokehityksen nopeuttamiseksi”, toteaa Seppälä ja täsmentää, että digitalisaation hyödyt laitosten asiakkaille on pidettävä keskeisenä tavoitteena.
Seppälä katsoo, että digitalisaation edistäminen vesihuoltolaitoksessa edellyttää vahvaa johdon tukea – ja että digitalisaatio tulisi sisällyttää vesihuoltolaitoksen liiketoimintastrategiaan.
Jätevedenpuhdistuksessa haasteet jatkuvat
”Suomea on usein pidetty vesiensuojelun mallimaana – ja viime vuosikymmenten saavutukset yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistuksessa ovatkin olleet erinomaisia. Tästä huolimatta EU:n vesipuitedirektiivin mukainen tavoite vesien hyvän tilan saavuttamisesta näyttää siirtyvän aina vain kaukaisempaan tulevaisuuteen”, Seppälä harmittelee.
Seppälän mukaan edessä on uusia haasteita ja kiristyviä vaatimuksia jätevedenpuhdistukselle ja lietteenkäsittelylle – horisontissa siintää vaatimuksia mm. erilaisten haitallisten aineiden, kuten lääkeaineiden, poistamiseksi jätevesistä.
”Uudet vaatimukset aiheuttavat kasvavia investointitarpeita vesihuoltolaitoksille, se on selvä asia. Toisaalta uudet puhdistustekniikat – kuten kalvotekniikka – ovat usein varsin energiaintensiivisiä, mikä puolestaan lisää vaikeusastetta energiatehokkuuden parantamiseksi”, hän pohtii. pitkäkoski
”Nykyistä tehokkaammilla jälkikäsittelyprosesseilla jätevedestä saadaan kyllä useimmat haitta-aineet poistettua, mutta sitten ne jäävät pääsääntöisesti lietteeseen, jonka sisältämien ravinteiden hyödyntämistä on tarpeen edistää.”
Teksti: Sami J. Anteroinen
