Euroopan komission ilmastotavoitteet eivät ole menettäneet kunnianhimoaan. Tuore komission 2040 tiedonanto esittää 90 % päästövähennyksiä verrattuna vuoden 1990 päästötasoon. Tavoite on haastava, mutta mahdollinen saavuttaa.
Komission nyt esittämä päästövähennystavoite vuoteen 2040 mennessä on saavutettavissa, mikäli kaikki puhtaat tuotantomuodot, ydinvoima mukaan lukien, pidetään tuotantopaletissa mukana ja samalla kehitetään hiilen talteenottoa ja hyödyntämistä siellä, missä päästöjä on vaikeinta vähentää.
Komission esittämistä kolmesta skenaariosta kunnianhimoisimman mukainen jopa 95 prosentin näkymä päästövähennyksistä on sekin mahdollinen, jos kaikki vähäpäästöiset energiantuotantomuodot ovat käytettävissä, eikä millekään niistä aseteta tarpeettomia esteitä. Ilmastotoimet on tehtävä samalla niin, että energian toimitus- ja huoltovarmuudesta pidetään huolta.
Komission tiedonanto ei vielä luo perustaa sitovalle poliittiselle päätöksenteolle, mutta kesän eurovaalien jälkeen muodostettava uusi komissio saa tästä kelpo lähtökohdan työlleen.
Ilmastotavoitteiden ohella komissio linjasi vielä erillisellä tiedonannolla hiilen teknisestä talteenotosta, joka on haastava harjoitus, mutta panostuksen väärtti. Eurooppa ei voi saavuttaa ilmastotavoitteitaan ilman merkittävää teollista hiilidioksidin talteenottoa. Talteen otetusta hiilestä voidaan jalostaa esimerkiksi polttoaineiden raaka-aineita, muoveja ja muita tuotteita. Biogeenisen ja jätteenpoltosta syntyvän hiilidioksidin talteenotolle on luotava kannustimet ja sääntelykehyksessä on tunnustettava ja asetettava etusijalle nämä kestävät hiililähteet.
EU:n tavoite ei rajoitu päästöjen laskemiseen nollaan vuoteen 2050 mennessä, vaan sen jälkeen tarkoituksena on olla hiilinegatiivinen. Siihen pyritään ottamalla hiiltä talteen myös sieltä, missä tosiasiallisia päästöjä ei synny, kuten ilmasta tai puhtaan energian tuotannosta. Samalla syntyy mahdollisuus tuottaa uusia raaka-aineita, joita voidaan hyödyntää liikenteessä ja teollisuudessa.
Suomessa hiilidioksidin talteenottoa suunnitellaan jo useammassakin energiayhtiössä. Tavoitteena on tuottaa jätettä tai kestävää biomassaa energiaksi polttamalla syntyneestä hiilestä ja paikalla tuotettavasta vedystä liikenteen polttoaineita; samalla syntyy päästötöntä hukkalämpöä kaukolämpöverkkoon. Näille avauksille on helppo toivoa menestystä – ja ovi on auki Suomelle profiloitua tällä saralla laajemminkin.
Samalla Euroopan teollisuuden vähähiilistäminen uhkaa kuitenkin vaarantua hiilidioksidin hinnan huiman putoamisen takia. Jyrkät energian hinnannousut ja poliittinen epävarmuus ovat johtaneet hiilidioksidin hinnanlaskuun, joka koettelee jo markkinoiden uskottavuutta. Hiilidioksidin hinta on viimeisen vuoden aikana lähes puoliintunut markkinoilla.
Tilanne on huolestuttava, kun muistetaan että hiilen hinnalla on ollut tarkoitus rohkaista rakenteellista vähähiilistämistä antamalla elinkeinoelämälle pitkäjänteistä perspektiiviä. Matalat CO2-hinnat heittävät kapuloita sähköalan vähähiilistämisen rattaisiin: hiilivoimaloilla tuotetaan Euroopassa sähköä ennen kaasukäyttöisiä voimaloita, jotka päästävät vähemmän.
Valoisempia uutisia tulee kotimaiselta kaukolämpösektorilta. Kaukolämmön päästöt ovat vähentyneet edelleen: viime vuonna laskua oli jopa 24 %. Päästöjen väheneminen johtui fossiilisten polttoaineiden vähentyneestä käytöstä ja lisäksi kivihiiltä korvattiin vähemmän päästöjä tuottavalla maakaasulla. Kivihiilen osuus oli enää kahdeksan prosenttia ja parin vuoden sisällä se putoaa lähelle nollaa. Myös turpeen käyttö väheni prosenttiyksiköllä (edelleen 9% osuus kaukolämmön tuotannosta, tosin).
Lisäksi kaukolämpö kirittää vihreää siirtymää, koska sitä voidaan käyttää energiavarastona ja hyödyntää puhtaan sähkön ajoittaista ylitarjontaa.
PETRI CHARPENTIER
