UUDET BIOVOIMALAITOKSET luottavat siihen, että ”vihreää kultaa” riittää vuoltavaksi. Pöyryn viimevuotisen raportin mukaan metsäteollisuus ja puubiomassaan perustuva energiantuotanto lisää puun kokonaiskysyntää vuoteen 2030 mennessä.
Valtioneuvoston tilaamassa selonteossa arvioidaan, että puupohjaisten nestemäisten biopolttoaineiden tuotannon kaupallistuminen samalla ajanjaksolla lisäisi kokonaiskysyntää entisestään. Näköpiirissä olevan puun käytön kasvu asettaa ”suuren haasteen” kotimaisille puumarkkinoille.
Pöyryn skenaarioanalyysien perusteella Suomen tulevaisuuden kokonaispuunkäyttö voi nousta jopa 120 miljoonaan m3:iin ja hakkuut jopa 87 miljoonan m3:iin vuonna 2030. Puunkäytön kasvusta vastaavat suurimmalta osalta sellun ja sahatavaran tuotannon ja viennin arvioitu kasvu.
Puuvarat mahdollistavat nestemäisten biopolttoaineiden tuotannon selvän kasvun nykytasoon verrattuna. Tuotannon kasvulla voi kuitenkin erityisesti korkean biopolttoainetuotannon skenaariossa olla myös negatiivisia taloudellisia vaikutuksia muille puuta käyttäville sektoreille, erityisesti sellun valmistukselle. Selvityksessä arvioitiin kahden eri biopolttoaineen tuotantoskenaarion (300 000 t/a ja 700 000 t/a) vaikutuksia puumarkkinoihin, puun käyttöön eri sektoreilla sekä kansantalouteen.
Biopolttoaineiden tuotannon noustessa nykytasolta 300 000 tonnilla ei tällä selvityksen mukaan ole merkittäviä vaikutuksia metsäteollisuuden tuotantoon. Tämän suuruisen lisätuotannon raaka-aineiksi riittäisivät pääosin teollisuuden sivutuotteet ja metsähake, joiden tarjonta kasvaa metsäteollisuuden lisääntyvän puunkäytön myötä. Puupohjaisten biopolttoaineiden tuotannon korkean kasvun skenaariossa tuotanto nousisi nykytasolta 700 000 tonnilla, mikä johtaisi siihen, että ainespuuta alkaisi ohjautua pois kemiallisesta metsäteollisuudesta sekä sivutuotteita pois energiasektorilta.
Molemmissa tarkastelluissa skenaarioissa tarvitaan uusia ohjauskeinoja puupohjaisten biopolttoaineiden markkinoille saattamiseksi. Jotta tuotantoa voisi Suomeen syntyä, ohjauskeinojen tulisi taata selkeä markkinanäkymä edistyksellisille biopolttoaineille vähintään vuoteen 2030 tai 2035 asti. Laitosten puustamaksukyky ei ilman ohjauskeinoja ole tasolla, jolla ne voivat ostaa raakaainetta markkinahintaan ja toimia kannattavasti, raportissa arvioidaan.
Mikäli kuitenkin puupohjaisten biopolttoaineiden tuotannon edistäminen katsotaan strategisesti tärkeäksi tavoitteeksi, ohjauskeinojen tärkein tehtävä on nostaa uusien biopolttoainelaitosten puustamaksukyky riittävälle tasolle puuraaka-aineen saannin turvaamiseksi. Jotta muun teollisuuden puun saantia ja kilpailukykyä ei vaarannettaisi, tulisi mahdollisten ohjauskeinojen kohdistua ensi sijassa aina sivutuotteiden kuten kuoren, purun ja metsähakkeen kaltaisiin jakeisiin.
Raportin mukaan biopolttoaineiden tuotantolaitosten tekninen käyttöikä on vähintään 20-25 vuotta, mutta kysynnän kehitys tällä aikavälillä on hyvin epävarmaa ja riippuvaista poliittisista päätöksistä. Investointien toteutumisen edellytyksenä on, että pääomalle saadaan korkea tuotto investointia seuraavina ensimmäisinä vuosina. Korkeaa tuottovaatimusta ajavat teknologia- ja markkinariskit, jotka investoijat ottavat huomioon investointipäätöksiä tehdessään. Ohjauskeinoilla ja niiden ajoituksilla on suuri merkitys myös puumarkkinoilla, sillä käynnistyessään suuret sellutehdasinvestoinnit jo itsessään kiristävät puumarkkinoita merkittävästi nykytilanteeseen verrattuna. Samanaikaiset biopolttoainelaitosinvestoinnit loisivat merkittäviä lisähinnannousupaineita markkinoille.
Kaikissa Pöyryn tarkastelemissa skenaarioissa suureksi haasteeksi nousee puun mobilisointi ja puukaupan toimivuus, sillä puun käytön kasvu on suurta vuoteen 2020/2025 mennessä jo nykyisillä metsäteollisuuden hankkeilla. Kansantalouden kannalta parhaat ohjauskeinot keskittyvät puun tarjonnan ja markkinoille tulon lisäämiseen, jolloin teollisuustuotanto voi kasvaa, mikä samalla tuottaa kasvavia puupohjaisia sivuvirtoja energian ja biopolttoaineiden tuotantoon.
Puun tuonnilla on merkitystä varsinkin Pohjois- Suomeen suunnitelluille biopolttoainehankkeille sekä Kaakkois-Suomen teollisuudelle puun saatavuutta tukevana tekijänä. Kauppapolitiikalla on tärkeä rooli puun tuontimahdollisuuksien turvaajana, vaikka onkin selvää, että kasvaviin tuontipuumääriin ei minkään puuta käyttävän teollisuuden kasvu Suomessa voi perustua, raportissa todetaan.
Teksti: Sami J. Anteroinen
