EU:n komissio ”pudotti” heinäkuussa Fit for 55 -ilmasto- ja energialainsäädäntöpaketin, jonka
vaikutus näkyy ja tuntuu. Fit for 55 tavoittelee valmiutta vähentää päästöjä 55 % vuoden
1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Useita kokonaisuuksia sisältävä megapaketti koostuu
käytännössä komission lainsäädäntöesityksistä, joiden käsittely jatkuu EU:n parlamentissa
ja jäsenmaiden toimesta neuvostossa. Lopullisia päätöksiä odotetaan vuosien 2022–2023
aikana.
Mitä Fit for 55 -paketista sitten pitäisi tietää jo tässä vaiheessa? – Energia-alan
kannalta tärkeitä ovat erityisesti päästökauppadirektiivi, uusiutuvan energian direktiivi,
energiatehokkuusdirektiivi ja energiaverodirektiivi.
Paketin kannalta keskeisen päästökauppadirektiivin ”uutena mausteena” on päästökaupan
ulottaminen myös liikenteeseen ja kiinteistökohtaiseen lämmitykseen. Tähän asti päästökauppaa
on käyty suurteollisuuden sekä sähkön ja kaukolämmön tuotannossa – ja se onkin osoittautunut
tehokkaaksi päästöjen vähentäjäksi. Kuluneen neljän vuoden aikana kymmenkertaistuneet
päästökustannukset ovat viitoittaneet esimerkiksi turpeen tietä pois polttoainevalikoimasta
Suomessa.
Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä on muistuttanut, että päästökauppa
on EU:n ilmastopolitiikan tärkein työkalu. Leskelän mukaan sitä vastaavat tehokkaat ja
markkinaehtoiset mekanismit uusille sektoreille ovat tervetulleita.
Uusiutuvan energian direktiivin päivitys puhuttaakin sitten jo enemmän. Komissio
haluaa vauhdittaa päästöjen vähentämistä eri sektoreilla sähkön sekä sähköstä tehtävän
vedyn ja eri polttoaineiden avulla. Mutta pitääkö vedylle rakentaa oma, erillinen uusiutuva
sähköntuotantonsa, kuten Brysselissä on esitetty? – Tämä tuntuisi turhalta harjoitukselta ainakin
Suomessa, jossa verkkosähkö on jo vallan vähäpäästöistä.
Vastaavasti kaavailtu energiatehokkuusdirektiivi rajoittaa merkittävästi nykyistä
energian kulutusta vuoteen 2030 mennessä sekä korottaa vuosittaista säästötavoitetta lähes
kaksinkertaiseksi. TEM:in alustavan laskutoimitusluonnoksen mukaan Suomen pitäisi rajoittaa
loppuenergian käyttö noin 255 terawattituntiin vuonna 2030. Vuonna 2019 loppuenergian
käyttö oli 298 TWh, eli vuonna 2024 voimaan tullessaan vaatimus tarkoittaisi lähes
2 prosentin energiankulutuksen alentamista vuosittain vuoteen 2030 saakka.
Tämä tavoite on kuitenkin ristiriidassa sähköistämisen kautta toteuttavan päästöjen
vähentämisen kanssa. Elinkeinoministeri Mika Lintilä onkin huomauttanut, että teollisuuden ja
koko yhteiskunnan sähköistyessä tämä kehitys tulee vaatimaan runsaasti lisää päästötöntä,
uusiutuvaa ja toimitusvarmaa energiantuotantoa. Jos energiankäyttöä samalla rajoitetaan, se
voi jopa sotia ilmastotavoitteita vastaan, Lintilä arvioi.
Myönteistäkin asiaa toki löytyy: asiakkaan oikeudet saada tietoa laajenevat, erityisesti
lämmön ja jäähdytyksen osalta. Myös hukkalämpöjen tehokkaampaan hyödyntämiseen on
tulossa kannustimia, jotka edistävät hukkalämmön tuottajien ja hyödyntäjien yhteistyötä.
Fit for 55 -paketissa siis riittää pureksimista ja sulattelemista. Paketin jatkovalmistelussa on
olennaista, että avoimiin kysymyksiin löydetään fiksut ja kestävät ratkaisut – ja että yritykset
pääsevät sujuvasti investoimaan päästöjä vähentäviin toimiin. Tällä hetkellä suomalainen
energia-ala investoi yli 2,5 miljardia euroa vuodessa hiilineutraaliin tulevaisuuteen kuten
tuulivoimaan, sähköverkkoihin, kaukolämpöön, ydinvoimaan, vesivoimaan, bioenergiaan sekä
lämpöpumppuihin. Fit for 55 -paketista toivotaan luonnollisesti lisäpontta, eikä hidastetta.
Suomessa valmistellaan tällä hetkellä energia- ja ilmastostrategiaa, jonka on tarkoitus
valmistua syksyllä. Fit for 55 kirittää nyt myös tätä työtä.
Petri Charpentier
