Eurooppalainen energiapolitiikka muuttui yhdessä yössä Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Yhteinen rintama
syntyi yllättävän sähäkästi: Euroopan komissio ja EU-maiden johtajat linjasivat tavoitteista katkaista
energiariippuvuus Venäjästä erittäin nopeasti. Näin vihreä siirtymä sai ruudinkärystä lisävauhtia.
Eurooppa on energiansaannissaan toki hyvin riippuvainen venäläisistä fossiilisista polttoaineista
– etenkin maakaasusta. Tämä riippuvuussuhde oli ongelma jo ennen Ukrainan sotaa, mutta nyt se
on täysin kestämätön ongelma. Kun Eurooppa rahoittaa Vladimir Putinin sotaa energiaostoksillaan,
mieleen voi tulla useampikin hölmöläistarina.
Mutta miten energiariippuvuus Venäjästä voidaan katkaista? Ja mitä tämä tarkoittaisi Suomen
kohdalla? – Asiantuntijoiden mukaan Suomi pärjäisi kyllä ilman Venäjän tuontienergiaakin, mutta
äkillinen irtiotto ei sujuisi kivuttomasti. Tämän tason mullistus näkyisi väistämättä saatavuusongelmina
ja energian korkeana hintana.
Nykyisellään Suomen energiajärjestelmä on vahvasti kytköksissä Venäjään. Ensinnäkin valtaosa,
eli noin kaksi kolmasosaa, Suomen käyttämästä maakaasusta tulee Venäjältä. Maakaasun merkitys
Suomen koko energiajärjestelmässä ei kuitenkaan ole järin suuri, sillä energian kokonaiskulutuksesta
se nappaa vain noin 3–6 prosenttia.
Venäläisen maakaasun korvaaminen voisi kuitenkin olla rankka rasti, koska Eurooppa haalii
kriisitilanteessa
kaiken maakaasun markkinoilta. Esimerkiksi Yhdysvallat on luvannut järjestää
Eurooppaan lisää nestemäistä maakaasua, mutta koko kysyntää se tuskin kattaa.
Oma lukunsa on sitten maakaasuinfran yksinuottisuus: suoraan Venäjältä tulevan kaasuputken
lisäksi Suomeen tuo maakaasua vain Baltian maiden kautta kulkeva Baltic Connector -putki.
Toisekseen Suomeen tulee Venäjältä myös jonkin verran sähköä. Osuus on kuitenkin melko pieni,
noin 10 prosentin luokkaa. Jos Venäjän-sähkö loppuisi, sähkön tukkuhinnat nousisivat – mutta tuskin
mahdottomasti.
Maamme sähköntuotannon omavaraisuus kuitenkin paranee näillä näppäimillä. Mikäli
Olkiluodon kolmosreaktorin tuotanto pääsee täyteen vauhtiin kesällä, sähkön tuontitarve puolittuu
saman tien.
Sähkön ja maakaasun lisäksi Suomeen tulee Venäjältä huomattava määrä raakaöljyä. Samaten
mm. öljytuotteita, kivihiiltä, energiapuuta ja ydinpolttoainettakin tulee itänaapurista.
Suomessa myös varmuusvarastointi on hyvällä tolalla: energiayhtiöiden velvoitevarastoissa ja
valtion varmuusvarastoissa on tuontipolttoaineita viiden kuukauden normaalia kulutusta vastaava
määrä. Tähän päälle tulevat vielä eri yritysten omat kaupallisstrategiset varastot.
Isossa kuvassa auttaa, että Suomen energiajärjestelmän Venäjä-riippuvuus on laskenut selvästi
viimeisten kymmenen vuoden aikana. Taustalla on maakaasun ja kivihiilen vähentynyt kulutus – ja
vihreään siirtymään jo tehdyt investoinnit. Kun Suomi siirtyy puhtaampiin energiatuotannon muotoihin,
hiilenmusta Venäjä-riippuvuus pienenee.
Ensin energianapanuora Venäjään oli kestämätön ilmaston kannalta. Sitten se tuli kestämättömäksi
turvallisuuspoliittisesti ja inhimillisesti. Nyt napanuora katkeaa, tavalla tai toisella.
Jälki voi olla rumaa. Kaavailtu Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoella rakentuisi venäläisen
tekniikan ja ydinpolttoaineen varaan. Voimalan toimittaja on Venäjän valtionyhtiö Rosatom, joka
omistaa Fennovoimasta yli kolmanneksen.
Ydinvoima olisi linjassa vihreän siirtymän kanssa – mutta Troijan hevosta ei ainakaan vapaaehtoisesti
kannata Pyhäjoelle pystyttää.
Fennovoima on jatkanut töitä työmaallaan, mutta lopullista vihreää valoa ei voida myöntää.
Elinkeinoministeri
Mika Lintilä on ilmoittanut, että rakennusluvan myöntäminen on ”täysin mahdotonta”
Rosatomin otettua väkivalloin ukrainalaisen ydinvoimalan käyttöönsä.
Musta ei valkoiseksi muutu.
PETRI CHARPENTIER














