”LAITOSKATTILAT TARVITSEVAT ennakoivaa kunnossapitoa. Sen avulla vältytään odottamattomilta huoltoseisokeilta”, muistuttaa pinnoitus- ja hitsauspalvelujen myyntipäällikkö Heikki Soronen Telatek Service Oy:stä.
”Jos korjauksia laiminlyödään, kattila joudutaan ehkä pysäyttämään kesken talvikautta, jolloin lämmitystä kipeimmin tarvittaisiin.”
Useilla paikkakunnilla toimivalla Telatek Service Oy:llä on 30 vuoden ajalta kokemusta yli tuhannen laitoskattilan huoltotöistä. Nykyisin Telatek Service Oy on mukana 50-100 kattilan huollossa vuosittain, sekä Suomessa että lähialueilla. Mukaan mahtuu kaikenlaisia ja -kokoisia kattiloita. Pitkäaikaiset kumppanuussuhteet mittauksineen ja tarkastuksineen ovat mahdollistaneet Telatek Service Oy:lle yksilöityjen pinnoiteratkaisujen kehittämisen asiakkaan tarpeiden mukaan. Nykyään yritys tarjoaa myös kattiloiden kokonaiskunnostuspalvelua, jonka avulla asiakkaan tarpeisiin pystytään vastaamaan entistä paremmin ja kustannustehokkaammin.
”Vanhoja arinakattiloita on käytössä paljon, mutta erilaiset leijupetikattilat ovat yleisin kattilatyyppi. Molempien yleisimmät ongelmakohdat ovat käyneet tutuiksi”, Soronen vakuuttaa.
Laitoskattilat tarkastetaan tyypillisesti 1-2 vuoden välein. Huoltovälit ovat isommissa remonteissa noin 5-10 vuotta. Tarvittaessa kattiloita korjataan esimerkiksi termisillä pinnoitteilla, jotka kestävät kulutusta ja suojaavat pintaa korroosiolta ja eroosiolta.
”Pinnoituksessa ruiskutetaan sulaa metalliseosta kattilan puhdistettuun pintaan, johon muodostuu ohut ja kestävä metallikalvo. Kattilan seinämien ohella huollamme tulistimia, pohjakuljettimia, kattilan putkistoja sekä myös turbiineja”, toteaa Soronen.
Valitut polttoainetyypit vaikuttavat monesti kattilan kestävyyteen ja huoltoväleihin.
”Varsinkin jätepolttoainetta käyttävät kattilat tarvitsevat paljon huoltoa. Viime vuosina metsähake on yleistynyt polttoaineena, mutta hakkeen mukana kattilaan joutuu usein hiekkaa, joka lisää kulumista. Koivuhake palaa puhtaammin, mutta se on polttoaineena kalliimpaa”, Soronen arvioi.
Teksti: Merja Kihl ja Ari Mononen
