Koronavirus on syönyt ilmatilaa monelta muulta tärkeältä asialta – joista pinon päällimmäisenä
lienee ilmastonmuutos. Ja samaan tapaan kuin Covid-kriisissä taisteluväsymys on selviö,
myös ilmastonmuutoksen suhteen alkaa näkyä uupumista. Tästä antaa selvää viitettä
Energiateollisuus ry:n tilaama Energia-asenteita käsittelevä tutkimus, joka julkaistiin joulukuussa
2020.
Tutkimus kertoo, että suomalaisten mielestä poliittisilla päätöksillä pitäisi ensisijaisesti
tavoitella kohtuullista energian hintaa ja uusiutuvan energian osuuden lisäämistä. Tulos on
muuttunut vuoden takaisesta, jolloin tärkein tavoite oli päästövähennykset ja ilmastonmuutoksen
hillitseminen.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen on toki keskeiseksi mainittu tavoite edelleen, mutta
energian
hinnan merkitys on noussut nyt kaksi peräkkäistä vuotta. Kansalaisten halukkuus
maksaa energiasta korkeampaa hintaa ympäristöhaittojen vähentämiseksi on laskenut selvästi
kaksi vuotta peräkkäin ja tavalla, joka tuo jo hiukan mieleen kuuluisan kissanhännän.
Kun vielä vuonna 2018 puolet (50%) kansalaisista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä
väitteen (”olen valmis maksamaan energiasta korkeampaa hintaa ympäristöhaittojen vähentämiseksi”)
kanssa, vuonna 2020 näin ajattelevia löytyi enää reilu kolmannes (38 %).
Myös väitteen ”ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka” kannatus
kääntyi laskuun 2019, eikä 2020 nostanut trendiä ylöspäin. Naiset, nuoret ja korkeasti koulutetut
tukevat tätä väitettä selvästi muita enemmän, kun taas muissa ryhmissä energian hinta
koetaan tärkeämmäksi.
Kaiken yleisen epävarmuuden keskellä on täysin ymmärrettävää, että energian hinta huolettaa.
Tämä ei kuitenkaan saa hämärtää – ei päättäjien, yritysten eikä kansalaisten – mielissä
sitä tosiasiaa, että ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyöntiin ei ole meistä
kenelläkään varaa. Jos tämä iso kuva unohtuu, olemme pian kaikki kesätöissä Titanicilla,
värikkäitä kansituoleja siirtelemässä.
Mitä muuta tutkimus kertoo vallitsevista energia-asenteista? – Sähkön energialähteinä
aurinko (89%) ja tuuli (80%) ovat säilyttäneet suosionsa kysyttäessä, mihin suuntaan sähköntuotantoa
halutaan kehittää. Myös muu päästötön tuotanto on säilyttänyt asemansa. Puuhun
ja muuhun bioenergiaan sekä vesivoimaan panostaisi 56% vastaajista. Ylivoimainen enemmistö
joko kasvattaisi vesivoiman osuutta tai pitäisi sen ennallaan. Vähentämistä kannattaisi
vain 9% vastaajista.
Ydinvoiman käyttöä lisäisi 42 prosenttia vastaajista, alle neljännes vähentäisi, ja reilu
neljännes pitää tämänhetkistä tuotantotasoa sopivana. Ydinvoiman kannattajia on kaikkien
eduskuntapuolueiden äänestäjien keskuudessa edelleen enemmän kuin vastustajia. Kannatus
on edelleen historiallisen korkealla tasolla, vaikka pientä laskua edelliseen vuoteen onkin.
Suomen täyttä häkää rakenteilla oleva vähäpäästöinen sähköjärjestelmä perustuu vahvasti
ydinvoiman käyttöön perusvoimana. Tuon ”ydinsokkelin” varaan rakentuu tuulivoiman osuuden
kasvu, jota puolestaan tukee vesivoiman säätökapasiteetti. Samalla kun tuulivoima jatkaa
esiinmarssiaan, ydinvoimalle ja vesivoimalle ei ole näköpiirissäkään todellista korvaajaa.
Entä miten voimakkaaksi ”myötätuuli” sitten voi yltyä? – Esimerkiksi Gasumin Tuulivoimayhdistyksen
toimeksiannosta tekemä selvitys toteaa, että Suomen sähköjärjestelmään tulee
mahtumaan 25–30 terawattitunnin (TWh) tuulisähkön vuosituotanto vuonna 2030. Lokakuussa
2020 julkaistun selvityksen tulos tukee Tuulivoimayhdistyksen tavoitetta kattaa tuulivoimalla
30 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta seuraavan vuosikymmenen taitteessa.
Petri Charpentier
