Energiainfra ja uudet energiateknologiat (Innovaatiot ja uudet energiateknologiat)
Energialähteet ja polttoaineet
Systeeminen haaste, systeemiset ratkaisut
Energia-alan murros on siinä määrin tuttu teema, että oli vain ajan kysymys, että se saisi oman "Suomi-Areenan". Energiamurrosareenan pistivät lopulta pystyyn Sitra ja strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Smart Energy Transition -hanke.
Energiamurrosareenalla eri alojen asiantuntijoista koottu 23 henkilön ryhmä pohti kansallisesti tärkeää kysymystä: miten Suomi voi menestyä globaalissa energiamurroksessa? Marraskuussa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäselle luovutettu loppuraportti sisältää ehdotuksia Suomen ilmasto- ja energiavisioksi, tavoitteiksi, muutospoluiksi ja toimenpiteiksi ajalle 2018-2030.
Energiamurros tuo mukanaan jättimäisen luovan tuhon, joka on väistämätön osa muutosta. Esimerkiksi asuminen, liikkuminen ja arjen kulutus mullistuvat. Energiamurroksessa liiketoimintamallit uudistuvat ja perinteisten toimialojen rajat rikkoutuvat.
Koska globaali ilmastokriisi on systeeminen haaste, myös ratkaisujen on oltava systeemisiä. Kyse ei ole siitä, tuotetaanko energia fossiilisilla vai uusiutuvilla polttoaineilla, vaan yhteiskuntien kokonaisvaltaisesta transformaatiosta vähähiilisiksi ja resurssiviisaiksi. Edelläkävijät pärjäävät tässä paremmin kuin perässähiihtäjät.
Maailmanlaajuisesti tilanne on synkkä. Hyvän kuvan ilmastokriisin luonteesta saa tarkastelemalla globaalia hiilibudjettia, jolla tarkoitetaan sitä ilmastopäästöjen määrää, joka voidaan tuprutella ilmoille aiheuttamatta korvaamattomia vaurioita. Nykyisillä päästöillä hiilibudjetti kahden asteen ilmaston lämpenemiseen täyttyy noin 15 vuodessa. Päästöjen alasajolla nollaan - tai kernaammin negatiivisiksi - on tulipalokiire. Lisäksi Sitran johtaja Mari Pantsar huomautti Energiamurrosareenan loppuseminaarissa, että Suomen bioenergiavetoinen energiastrategia ei tällä hetkellä huomioi hiilinielujen kasvattamista tarpeeksi hyvin.
Ilmastokriisin kääntöpuoli on kuitenkin varsin kiinnostava. IEA:n arvion mukaan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano synnyttää 13 500 miljardin dollarin markkinan vähähiilisille ratkaisuille vuoteen 2030 mennessä. Suomella on kaikki edellytykset saavuttaa kokoaan suurempi osuus näiltä kasvumarkkinoilta - mutta itsestään ei mikään pala kakusta lohkea.
Suomella ei ole omaa virallista energia- ja ilmastovisiota. Murrosareenassa jonkinlainen hahmotelma kuitenkin saatiin: "Vuonna 2030 Suomi on proaktiivinen suunnannäyttäjä, joka tarjoaa johtavia ratkaisuja globaaleihin ympäristö- ja energiasektorin haasteisiin. Suomi hyödyntää digitalisaation, uusien palveluiden, kansalaisten osallistumisen sekä uusimman tutkimuksen tarjoamat mahdollisuudet."
Nykyisellään esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöä pyritään energia- ja ilmastostrategian sekä hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti lisäämään nykyisestä. Suomen vuodelle 2020 asetettu EU:n uusiutuvan energian direktiivin mukainen 38 prosentin tavoite energian loppukulutuksesta ylitettiin etuajassa jo vuonna 2014.
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia - päivitetty vuonna 2016 - asettaa tavoitteeksi uusiutuvan energian osalta, että sen osuus loppukulutuksesta yltää noin 50 prosenttiin ja energian hankinnan omavaraisuus 55 prosenttiin.
Uusiutuvan energian käytössä Suomi kuuluu EU-maiden kärkijoukkoon yhdessä Ruotsin, Latvian ja Itävallan kanssa. Maissa on kuitenkin eroja: Suomessa uusiutuvan energian painopiste on selkeästi puussa ja bioperäisissä kierrätyspolttoaineissa, kun taas Ruotsissa ja Itävallassa uusiutuvan energian tuotannosta merkittävä osa on vesivoimaa.
EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään suhteessa energian loppukulutukseen. Tällä tavoin laskettuna osuus Suomessa on ollut noin 3-5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin energian kokonaiskulutuksesta laskettu osuus.
